Jos tuskailet kadonnutta keskittymiskykyä, niin hyviä uutisia, hyvä keskittymiskyky ei edes ole meille ihmisille lajityypillistä!
Olin kesäkuun alussa Suomen työnohjaajat ry:n työnohjauskonferenssissa, jossa Kati Boijer-Spoof Heikinheimo kertoi puheenvuorossaan, että keskittymikyvyn sijaan meillä on ylivertaiset kielelliset kyvyt.
Vaikka keskittymiskyky ei ole vahvuutemme – simpanssikin suoriutuu meitä paremmin joistain tehtävistä – niin on kuitenkin mainittava, että omalla toiminnalla pystymme merkittävästi häiritsemään keskittymiskykyä, esim. multitaskaamalla. Tuttua?
Jatkuvat keskeytykset heikentävät muistia ja keskittymiskykyä. Miten helppoa onkaan keskeyttää ihan itse oma työskentely vaikka kännykkään tarttumalla!
Paradoksaalista onkin, miten olemme onnistuneet luomaan itsellemme työelämän, joka ei tue meidän hyvinvointia ja lajityypillisiä tarpeitamme, kuten liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä.
Yleistetysti voi todeta, että työelämä ei tarjoa riittävästi fyysistä rasitusta, mutta sen sijaan ylikuormittaa kognitiivisesti. Myös yhteisöllisyys voi olla liian vähäistä inhimillisille tarpeillemme.
Olemme kaiken kehittämisen ja kehityksen matkalla unohtaneet kuunnella tunteita, kehon signaaleja tarpeistamme.
Konferenssin jälkeen jäin pohtimaan myös sitä, että kun pyrimme vastaamaan kaikkiin työelämän tarpeisiin ja mukautumaan kiihtyvään tahtiin, saatamme turhaan syytellä itseämme, kun keho ja mieli eivät pysy mukana.
Jos tunnistat tämän, et ole heikko, olet normaali ihminen.
Toivon, että kesällä ehdit pysähtyä itsesi äärelle, kuunnella lempeästi itseäsi ja huolehtia tarpeistasi.